Kleiso-fin

1. Muinainen asuinpaikka (elinpaikka, hautausmaa, Sõeru uhrilähde)

Täällä ympärillä missä seisot juuri nyt, elivät ihmiset, on viljelty peltoja ja tehty muita toimituksia jo yli 3500 vuotta. Selän takana toisella puolella tieta asuvalla pelolla on samasta aikakaudesta, toisen vuosituhannen alkupuolelta eaa, peräisin oleva kukkulamuotoinen maanalainen hautausmaa, nimeltä Surnumäe (Kuollen mäki). Hautausmaana oli kukkula käytössä myös myöhemmin, kun haudattiin 1710.-1711. vuonna rutto uhreja. Täältä on löydetty myös paljon palvonta kivejä, mitkä ovat todisteina muinaisesta asuinpaikasta.

Sõeru uhrilähde sijaitse entisen Kubja maatilan niityllä. Ihmiset sanovat, että vettä lähteeltä käytetiin silmien hoidossa. Jos silmät aiheuttavat vaivoja kannattaa yrittää nykyäänkin.

2. Kartano, kolmen kartanon ristikivi.

Aikaisemmin on Vanamõisan (Vanha Kartano) Kartanon ja kylän nimeksi ollut Kerguta joka mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1241 Tanskan arviointi-kirjassa Suuri Viro luettelossa. Kerguta kylän nimeä on käytetty myös 19.-luvun lopulla, mutta kartano tuli tunnetuksi 1556 nimeltä Vanamõisa (Vanha kartano), sitten oli se tunnettu kuin Saku avu-kartano mistä tiedetiin nimetä kolme tila kolmen auramaan kanssa. Itsenäiseksi sai kartano jälleen 17-luvulla. Viimeinen kartanon päärakennus rakennettiin noin 1760. Vanamõisan maat ovat olleet ajan kuluessa monen vuokraisännän omistama, jotka itse harvoin asuivat täällä. Täällä on kartanoa taloudellisesti enemmän hallittu vuokralaisten ja taloudenhoitajien puolelta. Lähihistoriassa on ollut kartanon päärakennuksessa kolhoosin toimisto ja työntekijöiden asunnot. Lopullisesti romahti rakennus vuonna 1970, ja tänään on sen sijainti umpeentunut metsästä ennustettavissa. Sõeru uhrilähteen läheltä metsästä on löydetty kolmen kartanon ristikivi, joka on ollut merkiksi kaikkien oletuksien mukaan Vanamõisa, Harku ja Lehmja yhteiselle raja kulmalle.

3. Kleiso Mart (myös alkuperäin-maatalot ja perheet)

Pohjan sodan, nälänhädän ja ruton jälkeen vuonna 1712 olivat Vanamõisan kylän talot jäänyt tyhjäksi, kuudestatoista tilasta oli vain kaksi jäljellä. Eloonjääneitä oli sata viidestätoista ihmisestä neljä, niiden joukossa Kleiso maatilan omistaja Mart. Mart ja hänen vaimonsa Anne olivat alkulähde Vanamõisa vanhimmille tunnetuille suvuille – Kleius ja Meenkov. Avioliittojen kautta on perimyslinjaan lisääntynyt lähes kaikki paikalliset ns alkuperäisperheet. Tällä hetkellä asuu Vanamõisassa, Virossa ja muualla maailmassa Kleiso Martin jälkeläisten kahdestoista-neljästoista sukupolvi.

4. Saue rautatieasema

Vuonna 1872, Tallinna-Paldiskin rautatielinjan toisella toimintavuonna rakennettiin Vanamõisa kylän ja Saue kartanon peltojen väliin pysäkki nimeltä Friedrichshof laituri. Tarkoituksena tehostaa merkittävästi paikallisen maaseudun kehitystä. Vuonna 1912 pyysi kunta nimittämään laiturin Saue puoliasemaksi, samaan aikaan rakennettiin myös rautatieaseman rakennusta. 1920 oli aseman lähiympäristössä Vanamõisa ja Saue maatiloille puutarhakaupunki. Vuonna 1950 oli asemalla maaseudun ainoa puhelinlaite, mitä voisivat käyttää vaan hätätilassa niin Saue sekä Vanamõisa asukkaat.

5. Hopean löytö

Vanamõisa aarrelöytö – kaksi pata hopearahan ja oseringeiden (hopeiset renkaat) kerää löydettiin vuonna 1913 Miku maatilalle radioaseman rakentamisen ajalla. Ne olivat Arabi dirhamia yhdeksäs-kymmeneltä vuosisadalta, noista yhden kolikon paino on 3 gramma. 915 hopearahaa ja kolikon lyhennelmä, lisäksi 7 hopeista korua ehtii silloin myös Hermitage museoon Pietarissa. Pitkään se oli suurin virolainen aarrelöytö, kaksi pata yhteensä 10 kiloa hopeaa.

Sodan jälkeen seisoi radioasema tai kansannimellä Valkoinen talo tyhjänä ja koska lasten koulurata oli liian pitkä, luotiin paikallisten maatilojen herrojen aloittamana koulu Valkoiseen taloon. Vuonna 1921 käynnistettiin yksityinen koulu, vuodesta 1923. kansallinen Saue peruskoulu. Koulupiiriin kuuluivat siirtokunnat 3 kilometrin säteellä koulusta. Koulunopetusta jaettiin Valkoisessa talossa vuonna 1974 asti, minkä jälkeen oppivat paikalliset lapset monet vuodet Keilan ja Tallinnan kouluissa.

6. Ulkoilma keskus

Vuonna 2001 Vanamõisa kylänasukas Raivo Viidu antoi 1 kruunun edestä palan tilaa nuotiopaikaksi. Viisi vuotta myöhemmin alkoivat aktiiviset kyläläiset vakavasti kehittää sivustoa. Kirjoitetiin hankkeet ja saatiin apua myös kunnanhallitukselta. Askel askeleelta muuttui kylän nuotiopaikka Vanamõisa ulkoilma keskukseksi. Siihen kuuluu tilava Laululava, grillikatos, lasten leikkipaikka, koripallokenttä, keinu ja iso lokisali; talvisin on myös luistinrata, hiihto ja pulkkamäki.

Joka vuosi elokuussa ulkoilma keskuksessa tapahtuu Vanamõisa käsityömessu. Vuodesta 2003 alkunsa saanut on messusta kehittynyt isoin käsityömessu Virossa, jolloin vuosittain tulee paikalle yli 500 kauppiasta ja noin 15000 kävijää ympäri Viro. Messun aikana tapahtuu myös monipuolisen ohjelmalla kesän loppujuhla. Talvella keskus tulee joulun tonttujen ja Joulupukin kanssa todelliseksi Joulumaaksi.

Ulkoilma keskuksen vieressä sijaitse karavaanarialue 80 asuntovaunulle. Saa myös yöpyä teltoissa ja mökeissä.